Gothia Cup päivä 3: pelit alkakoon ja avajaiset

Päivä sarasti pilvisenä mutta sateen välitöntä uhkaa ei mikään sääpalvelu tunnistanut. Lämpötila oli aika optimaalinen, aamulla 14 ja myöhemmin päivällä muutama aste enemmän. Päälle vielä pieni vaihteleva tuuli, oikein hyvä urheilukeli. Ja katsojanakin selviää ilman villapaitaa.

Otteluun valmistautuminen tapahtui rutiinilla, irtonaisia vartalonosia teippailtiin tukevammin paikoilleen ja pelipalaverissa toistettiin valmennuksen kultaisia sääntöä oman pelin riittävyydestä, kärsivällisyydestä ja huolellisuudesta maalipaikkojen käytössä.

Kentälle siirtyminen onnistui 20 minuutin kävelyllä, kehittymisopin ajattelulla sama matka pitää pystyä suorittamaan loppuviikosta vähintään 14 minuutissa, huippukehittymisellä jopa alle 12 minuutin töpöttelyllä. Peliareenoilla suuri urheilujuhla alkoi tiivistyä perhosiksi vatsanpohjissa ja hieman väkinäiseksi hymyilyksi. Tämähän kuuluu asiaan, taustakolmikko myhäili vielä puhtaasti valossa loistavat Lumixia-lippikset päässä (huom. sisältää pieniä määriä tuotesijoittelua).

JyPK05 yj - IFK Nyköping 4 - 0 (otteluraportti)

Onnistuneen pelin jälkeen vuorossa oli vielä "Age Control", Gothian tapauksessa tämä tarkoitti järjestäytymistä sukunimen mukaan aakkosjärjestykseen ja henkkarit kourassa jonottamaan marjakojun näköiseen telttaan. Siellä yksi toimitsija luki ruotsalaisittain ääntäen pelaajien nimiä ja syntymäaikoja, toinen tarkisti pelaajarekisteröinnin printistä menikö oikein. Tällä kertaa jojo sai kaikki 19 oikein, voittohan se tietysti oli tytöillekin päästä pelaamaan muissakin peleissä kun jojo ei ollut mitään räpeltänyt. Mutta kuten yksi tytöistä totesi: "Eikö tätä voisi vielä vaikeammin tehdä". Pienellä pohdinnalla en kyllä muutettavaa keksinyt, ehkä kontrollipaikkoja voisi vähentää, aukioloaikaa lyhentää ja laittaa vielä hitaammin töitä tekevät hommiin. Kuulostaa ihan valtion virastojen viimeisen 20 vuoden liiketoimintasuunnitelmalta.

Illan päätti Gothia Cupin viralliset avajaiset, sitä ennen pyörähdimme Hedenissä, turnauksen keskuspaikalla. Ja viimeistään siinä kohdin maalaistytöille valkeni minkä kokoluokan turnauksesta oli kysymys. Kansallisuuksia 75 ja joukkueita 1686. Melkoinen markkinameininki oli päällä ja kun 50 000 henkeä marssi kohden Ullevin stadionia niin Suomen lippua tarvittiin suunnan näyttäjänä.

Itse avajaiset olivat hieno kokemus, pääosassa seurata musiikin tahdittamana kaikkien osallistujamaiden lippumarssi stadionille. Kyllä sen olisi voinut himpun rivakamminkin tehdä, mutta hienosti meidän joukkue koko spektaakkelin jaksoi. Ja loppuhuipennuksena Ullevin hämärtyneessä illassa oli melkoisen hulppea ilotulitus, musiikin jytkeessä tottakai.

Paluu ihmismassan mukana sujui jo kokemuksella, AnniP kantoi ylväästi Suomen lipun bussille, pikainen vessatauko matkalla (Mäkkärillä ostamatta purilaisia, Tia marssitti helpotuksen hakijat suoraan Toalet-kylttien mukaan) ja eikun pikaisiin iltapuuhiin. Seuraavan aamun herätys klo07.00, peli kun jo klo10. Olipa täysinäinen päivä, hieno sellainen!