In memoriam: Timo Kauppinen

Keskisuomalainen kiinteistösijoittamisen ja -kehittämisen moniosaaja Timo Kauppinen menehtyi 9.6.2025 vain 59-vuotiaana Vaajakoskella, jatko-otteluun venyneessä kamppailussa vaikeaa sairautta vastaan. Hän syntyi 8.2.1966 Jyväskylässä Kannonkoskelta kotoisin olleille vanhemmille, perheen toisena poikana. Timo oli pienestä pitäen aktiivinen liikkuja ja monipuolinen urheilija, mutta hyvin varhaisessa vaiheessa päälajiksi valikoitui jalkapallo.

Hyvin koulussa pärjännyt Timo jatkoi opintojaan Jyväskylän yliopistossa ja valmistui ekonomiksi. Elämänkumppani Kati löytyi opiskelun alkutaipaleella, ja siitä alkoi 38 vuoden yhteinen matka.Timo työskenteli pitkään AAC Globalilla aluepäällikkönä, käännösyksikön vetäjänä ja Key Account Managerina. Vuonna 2013 hän siirtyi Royal House -konsernin palvelukseen kiinteistöjen pariin. Hänen työnkuvaansa kuuluivat muun muassa kiinteistöjen kehittäminen, hallinnointi, vuokraus, myynti ja rahoituksen järjestäminen. Hän oli tarkka sopimusosaaja ja taitava neuvottelija, joka tunnettiin ahkeruudestaan, auttavaisuudestaan ja myyntitaidoistaan. Timo nautti erityisesti tinkimisestä ja hyvien diilien tekemisestä – lounaspaikkakin valittiin huolella.

Timo ja Kati saivat kolme tytärtä (Roosa -00, Riina -02 ja Saara -05) ja isän rakkaus jalkapalloa ja tyttäriään kohtaan sai hänet johdattamaan kaikki tyttärensä palloilun pariin.

-00 ikäluokka

00-ikäluokan jalkapallotoiminta sai alkunsa Timon ideasta omien ja naapuruston lasten iloksi. Ensimmäiset harjoitukset pidettiin lähikoulun hiekkakentällä ja salissa – kentän laidalla saattoi vilistä eri-ikäisiä lapsia aina 99–02-syntyneisiin, ja mukana oli alkuun myös yksi naapurin poikakin. Timo suunnitteli treenit huolellisesti ruutupapereille ja toi kentälle sopivan yhdistelmän innostusta, vaatimustasoa ja huumoria. Treeneissä tehtiin taitoharjoitteita, pelattiin ja kisailtiin – pusku- ja ylärimakisojen voittajat saivat palkinnoksi jätskiä tai tikkareita. Hauskoja kilpailuja riitti, ja niillä pidettiin tunnelmaa yllä.

Joukkue alkoi kasvaa, kun koulussa jaettiin lasten askartelemia kutsukortteja uusille pelaajille. Pelaajia liittyi mukaan useista ikäluokista, ja lopulta ryhmä jakautui omiin joukkueisiinsa. Yhteinen henki säilyi silti vahvana. Kotipihalla järjestettiin saunailtoja ja kokoontumisia, joissa kisailtiin, syötiin ja uitiin. Tytöt pelasivat myös paljon poikajoukkueita vastaan – niistä haettiin fyysistä kovuutta ja kehitystä. Tanssit, joukkuehuudot ja mankasta pauhaava musiikki loivat tunnelmaa: yhteisöllisyys näkyi ja kuului.

Joukkue siirtyi kokonaisuudessaan FCV:stä JyPK:iin kaudelle 2011. Menestystä tuli vuosittain piirisarjoissa ja turnauksissa. Vuonna 2012 käytiin Piteåssa, missä saavutettiin 60 joukkueen sarjassa neljäs sija Bangkokin joukkuetta vastaan hävityn pronssipelin jälkeen (yhteiskuva löytyy alta). Seuraavana vuonna Uumajasta tuotiin kotiin hopeamitalit. Turnausmatkat, koulun lattialla nukutut yöt ja yhteiset reissut kuuluivat oleellisesti joukkueen tarinaan. Joukkueen toiminta päättyi kauden 2013 lopussa Piispalan turnaukseen, kun pelaajamäärä ei enää riittänyt.

Timo oli joukkueen sielu ja moottori. Hän loi ympärilleen turvallisen, kannustavan ja innostavan ilmapiirin, jossa vaatimustaso kohtasi lämmön ja huumorin. Hän ei suosinut omia tyttäriään, vaan vaati heiltä vähintään saman kuin muilta – ja juuri siksi häntä arvostettiin. Timon joukkueessa jokainen tunsi itsensä tärkeäksi. Hän piti yksilökeskusteluja, antoi pelaajille henkilökohtaisia kehitysvinkkejä ja huomioi pienimmätkin onnistumiset.

Treenien hyvä fiilis jäi monen mieleen – kentällä mentiin täysillä, mutta naurua riitti. 00-joukkueesta syntyi tiivis yhteisö, joka tarjosi ystävyyssuhteita, elämyksiä ja elämänmittaisia muistoja.

Kuva otettu ennen pronssiottelua yhdessä Bangkokin joukkueen kanssa, Piteåssa 2012

-02 ikäluokka

Matka alkoi 2010 FCV:n paidoissa. Kuitenkin jo lyhyehkön ajan jälkeen Timon havaittua ruohon olevan vähän vihreämpää aidan toisella puolella, tuli koko joukkueelle seurasiirto JyPK:n riveihin.

Ensimmäinen turnausvoitto JyPK:n paidoissa tuli Pajulahdessa 2012. Viimeiseksi se ei jäänyt. Timo oli alusta alkaen hyvä toisaalta ruokkimaan onnistumisia, ja toisaalta kiinnittämään huomiota niihin asioihin, joita voisi vielä pikkaisen petrata. Tämä heijastui valmennusmetodiin, jonka myötä huomiota kannattaa kiinnittää heti tuoreessa muistissa oleviin asioihin – oikeista onnistumisista sai kehuja ja parannettavia asioita treenattiin, tärkeintä oli että palaute oli rehellistä, oikeaa ja aitoa. Tästä syntyi pikkuhiljaa positiivinen oravanpyörä, joka ruokki tyttöjen harjoitteluintoa. Se taas poiki jokusen turnausvoitonkin matkan varrella.

Samana vuonna 2012 käytiin ensimmäistä kertaa ulkomailla, tuomisina Piteå-turnauksen voitto lukuisan kotimaan turnauksen voiton kylkeen. Ruotsissa käytiin alkuaikana useasti, ja aina vähintään jonkin väriset mitalit tuli kaulassa kotiin jollei niitä tiputettu vahingossa matkalla viemäriin. 2013 tuli voitto Uumajasta, 2014 Tukholman kutsuturnauksessa tuli välierätappio AIK:lle joten kotiin pronssit. Makea revanssi AIK:sta tulikin sitten Gothia Cupissa 2015, josta tuliaisiksi tuotiin se suurin pokaali.

Pisin reissu tehtiin Gothian voiton myötä tulleen kutsun perässä Dallasiin kansainväliseen kovaan tyttöturnaukseen. Reissun merkittävin tuominen taisi olla fiilis, ettei se maailma niin iso olekaan ettei siellä pärjäisi. Viimeinen ulkomaan turnaus oli Madridissa 2018.

Tämän jälkeen Timo siirtyi 02-ikäryhmästä sivuun ja joukkue yhdistyi -01 kanssa.

Jari Mäkitalo muistelee valmennusmatkaa kiitollisena, hieno oli yhteinen reissu. Valmennuksellisesti Timon otetta ei käynyt moittiminen; vaikka alkuunsa hän olikin pikkaisen epäröinyt että miten aikuisten miesten valkku pärjää tyttölauman kanssa, niin nopeasti huomattiin vastaus käytännön tasolla eli vallan mainiosti. Timo teki hommia pyyteettömästi ja reilusti edellyttäen vain reiluutta muiltakin. Kenttien laidalla ja kotona pöydänkulmalla treenisuunnitelmia paperille rustaillessa vietetyt tunnit olivat lukemattomia, ja niiden myötä sai moni futistyttö paljon kasvua sekä jalkapalloilijana että ihmisenä.

Pelaajat muistavat Timon huumorintajuisena ja kannustavana suosikkivalmentajana, suurimpana syynä siihen, miksi jalkapallo on yhä osa arkea. Timo loi omalla persoonallaan treeneihin aina hyvän fiiliksen, jossa korkean vaatimustason lisäksi pidettiin aina myös hauskaa. Timo oli tärkeä ja turvallinen aikuinen kentällä ja sen ulkopuolella. Hän ajatteli aina omien pelaajiensa parasta, piti heidän puoliaan ja oli kannustamassa uralla eteenpäin. Jalkapallon lisäksi oli tärkeää hoitaa koulu kunnolla, joukkueen positiivinen paine auttoi myös läksyjen teossa.

-05 ikäluokka

Saaran 05-ikäluokassa Timo otti vastuuvalmentajan roolin JyPK:n juokkueesta vuonna 2016 ja jatkoi aina kauteen 2019 asti. Ennen tuota 04-06 ikäluokkien pelaajia oli ollut useammassa eri joukkueessa, oli siis suuri muutos muuttaa jo yhteen hitsautuneiden joukkueiden rakenteita. Kaksi ensimmäistä kautta oli JyPK05 joukkueen aikaa, viimeisenä kautena pelattiin Timon johdolla Komeettojen kanssa yhteisjoukkueella. 05-ikäluokassa tuloksellisesti huippuhetki oli Aros Cupin voitto vuonna 2018 (turnausblogi), Puolen Suomen Liigan voittoja tuli useampi. Gothia Cupissa yj-joukkue oli vuonna 2019, tarjoten osallistujilleen ikimuistoisen jalkapallomatkan kurpitsanvärisellä (ja kokoisella) pikkubussilla halki Ruotsin.

Timo toi mukanaan esimerkillisen sitoutumisen ja selkeiden tavoitteiden kautta joukkueen kehittämisen. Pelaajat tiesivät aina, mitä heiltä odotettiin. Mutta vaatimustaso oli aina suhteessa pelaajan kykyihin: mahdottomia ei tarvinnut tehdä vaan positiiviseen palautteeseen pääsi tekemällä omalla tasollaan oikeita asioita. Heti tiukan keskustelun jälkeen tuli usein jokin keventävä heitto, Timo kesti myös hyvin häneen itseensä kohdistuneen leikinlaskun. Lukemattomat yöt koulujen lattioilla eri puolilla Suomea ja pohjoismaita tulivat Timolle ja joukkueiden taustoille tutuiksi ja juttua riitti aina. Timo piti myös huolen siitä, että yhtään mahdollisuutta kisamakkaralle ei jätetty käyttämättä.

Tyttäret olivat Timon suurin ylpeydenaihe, ja perhe hänen elämänsä tärkein tukipilari. Hän oli aina läsnä – kannusti, kuskasi ja opetti. Yhteiset pelailut, kalastusretket, mökkeily ja grillaus kuuluivat vahvasti perheen arkeen.

Hyvin sosiaalisena henkilönä Timo jätti jälkeensä laajan ystäväpiirin sekä työ- että jalkapalloyhteisöissä. Jäämme kaipaamaan myös nokkelaa huumoria viljellyttä maila- ja korttipelaajaa, joka tappion osuessa kohdalle totesi tyynesti: "tasaista on". Ne voitot olivat sitten “murskavoittoja”.

Jyväskylän Pallokerho kunnioittaa Timon mittaamattoman arvokasta vihreän sydämen työtä Kansallisen Liigan ottelussa JyPK - HPS Viitaniemen stadionilla 12.7.2025 klo 15, kotijoukkue pelaa ottelun surunauhoin. Tulkaa peliin ja jakakaa muistoja Totosta, ystävästämme, joka pelasi aina loppuun saakka (“Fino alla fine”, Juventus).

Kirjoittajina ystävä ja valmentajakollega Ari Häkkinen, tytär Roosa Kauppinen sekä useat jalkapalloelämän kanssamatkalaiset